Laiska, epäonnistuja, ruma, saamaton, eihän susta siihen ole, tulet kuitenkin mokaamaan. Tässä vain muutama esimerkki siitä puheesta miten sisäinen kriitikko saattaa sanoillaan sivaltaa. Syyllistää, mitätöidä ja saada kokemaan häpeää. Sanoilla on meihin valtava vaikutus, ja jos kuuntelet jatkuvasti repeatilla itseäsi solvaavaa ja latistavaa puhetta, on selvää että se vaikutus on varsin ikävä oman elämäsi kannalta. Onkin siis aika sanoa tällaiselle Stop! Ja lähteä työstämään itseään irti jatkuvasta itsekritiikistä.
Jaan tässä postauksessa muutaman käytännön vinkin, joiden avulla pääset hiljentämään sisäisen kritiikon ääntä ja merkitystä itsellesi.
Ensin haluan kuitenkin kertoa, että olen tehnyt MAKSUTTOMAN TYÖKIRJAN avuksesi, kun haluat lähteä ravistelemaan itseäsi estäviä ajatuksia ja uskomuksia. PÄÄSET LATAAMAAN TYÖKIRJAN TÄÄLTÄ.
Miksi on niin tärkeää päästä liiallisesta itsekritiikistä irti?
Sisäisellä puheellasi on sinuun todella kokonaisvaltainen vaikutus. Jos tuo puhe on jatkuvasti kriittistä ja armotonta, heikentää se elämänlaatuasi monin tavoin. Kuvittelepa tilanne jossa vieressäsi joku olisi koko ajan kommentoimassa sinua alentavasti ja kritisoiden. Tuskin tuollaisessa tilanteessa yltäisit parhaimpaasi, ehket edes rohkenisi yrittää. Puhumattakaan mielialastasi ylipäätään. Sama vaikutus on sillä miten itse puhut itsellesi.
Itsekritiikki aiheuttaa myös stressireaktion, niin mielen kuin kehon tasolla. Itsekritiikki voi aktivoida aivoissa ihan samat keskukset, kuin silloin jos joku olisi käymässä fyysisesti kimppuusi. Keho ei erota sitä oletko nyt parhaillaan stressaavassa ja uhkaavassa tilanteessa. Mielen vakuutellessa ja toistaessa jatkuvaa kritiikkiä itseäsi kohtaan keho reagoi. Se voi mm. vaikuttaa hengitykseesi muuttaen sitä pinnalliseksi. Stressihormonitasot (adrenaliini, kortisoli) elimistössäsi nousevat ja olo on jännittynyt.
Ihminen tottuu myös huonoihin asioihin, stressitilasta voi tulla ”normaali”, jolloin ei osaa enää kyseenalaistaakaan olemassa olevaa tilannetta. Valitettavasti tämä jatkuva stressitila vain ruokkii itse itseään ohjaamalla aivoja siten, että ihminen alkaa nähdä asiat entistä negatiivisemmin.
Toki itsensä ja toimintansa kriittisellekin tarkastelemiselle on paikkansa. Oman toiminnan reflektointi on tärkeää auttaen kehittymään, ja tarvittaessa muuttamaan omaa toimintaa. Mutta jos sisäinen kriitikko pitää jatkuvasti monologiaan asiasta kuin asiasta, mitätöiden ja solvaten, saaden sinut lamaantumaan, pienentämään ja rajoittamaan itseäsi ja tehden sinusta surullisen, on aika viheltää peli poikki!
Miten lähteä vaimentamaan sisäisen kriitikon ääntä?
1. Pohdi kriittisen puheen alkujuuria
- Saatko kiinni kuka lopulta puhuu mielessäsi?
- Haetko vielä hyväksyntää/rakkautta/
arvostusta tms. joltain, joka ei ehkä ole edes ollut elämääsi osallisena pitkiin aikoihin? Toistatko jonkun sanoja, joka on puhunut sinulle viimeksi ollessasi alaluokilla koulussa?
Kannattaako sinun vielä itse toistaa itsellesi näitä?
2. Nimeä kriitikkosi, ja anna sille hahmo
3. Muuta äänensävyä (ja näin uskottavuutta)
Kriittinen sisäinen puhe on yleensä hyvin vakuuttavaa. Tarkastele millainen äänensävy kriitikollasi on, ja muuta sitä. Voit tehdä sen vain mielessäsi, mutta tehokkainta on tehdä tämä käytännössä. Se millaista kritiikkiä mielessäsi itseäsi kohtaan pyörii, sano sitä ääneen niin hölmöllä äänensävyllä kuin pystyt. Huomaat varmasti, että sanojen teho alkaa pienentyä.
4. Kuvittele puheen kohteeksi sinulle läheinen ja rakas ihminen
Kun saat itsesi kiinni armottomasta sisäisestä puheesta, mieti puhuisitko näin jollekulle toiselle? Sinulle tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle? Tuskinpa.
Kun opettelet puhumaan itsellesi lempeästi, käytä tätä samaa mielikuvaa apuna jos harjoittelu tuntuu muuten vaikealta.
Ps. Muistathan että uudet tavat vaativat paljon toistoja. Mutta harjoittelun avulla pääset kyllä irti liiasta itsekritiikistä.
🖤Vuokko
Oletko somessa? Toivottavasti nähdään siellä!
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]